Levottomina aikoina

Luulin, että tammikuu on rauhallista aikaa. Ei juoda kahvia, joten ei täristä eikä olla hysteerisiä. Ei sinkoilla liikaa, suunnitellaan kepeään tahtiin lähestyvää kevättä ja nautitaan talvesta. No, ei tällä kertaa. Sinkoilua riittää, ja tapojeni vastaisesti aloitan uusia neulejuttuja vaikka vanhat on vielä ihan vaiheessa. Tässä kaksi vaiheilijaa:

• Yläasteaikoina hankituista (vastenmielisistä) langoista luulin ensin syntyvän jonkinlaisen takkivirityksen, mutta parikymmentä senttä neulottuani tuli mieleen, että oikeastaan siitä voisi tehdä kotihameen. Kotona ei nimittäin voi olla liikaa villavaatetta yllä..

• Toinen tänään esille tuotavista sankareista on ajat sitten aloitettu tilkkupeitto, joka pitkään levättyään alkoi saada jatkopaloja tammikuun alkupäivinä. Villi haaveeni on tilkku per päivä-periaate, mutta saa nyt nähdä kuinka suureksi se elämänsä aikana kasvaa... Istuinalustan virkaa se on kyllä hyvin kiitettävästi toimittanut pienikokoisenakin ;) 

Kaikesta huolimatta aloitin tänään taas jotain uutta. Se on Hertta, joka on ollut mielessäni ah, niin pitkään! Sen äärellä olen tähän mennessä siunaillut sitä, kuinka tuskastuttavaa kierrettyjen silmukoiden neulominen onkaan...

Kuvallinen kirjoitus!

Haa! Ajattelin aloittaa kuvallisen bloggaamisen riskittömästi eli puhtaasti toisten ideoita ja bloggauksia kopioiden (vain plagiointisyyte uhkana?). Valitettavasti kissani ei kuitenkaan ollut yhtä poseeraavainen kuin toisten kissat, joten en saa aikaan identtistä postausta O___o

Esittelyssä nyt siis versioni kettupuuhkasta, jonka pujottelin kissani kaulaan, mutta jonka läpi kissa sitkeästi käveli tehden siitä itselleen ennemminkin vyötärö- kuin kaulalämmikkeen. No, miten vaan, tässä se nyt kuitenkin on: kettupuuhkalla ympäröity kissa.

Kettu valmistui nelosen puikoilla yhdessä illassa, painaa nappisilmineen 75 g ja koostuu punaisesta huopasesta sekä ruskeasta, valkoisesta (ohuesta, neulottu tuplana) ja mustasta (nenänpää) mysteerilangasta. Oisin varmaan tehnyt vartalosta kokopunaisen, jos olisin ollut varma langan riittävyydestä..

Ohjeesta poikkeavaa  on silmukkamäärä (26s., ohjeessa tais olla 22s), korvan olemus ja se, että neuloin pään kiinni ( :D ) saman tien siinä öö, neuloessa, enkä ommellut vasta jälkikäteen, sillä olenhan ihminen joka haluaa mieluiten heti valmista eikä niin perusta viimeistelytöistä. Myös korvat neuloin suoraan työhön kiinni poimimalla aloitussilmukat valkoisen ja punaisen rajalta.

Ainiin, maitittakoon tässä vaiheessa myös se, että mysteerisukka ei suinkaan ole unohtunut, päinvastoin, se painaa mieltä aivan alati. Joulukuun neulonta-ajat vaan päätyivät 100% lahjaneulontaan, ja mysteerisukka päätynee puikoille ei-enää-niin-mysteerinä tuota pikaa...

Spontaani resepti lämpimälle juomalle

Yhtäkkiä yllättäin tänä joulukuisena pakkaspäivänä, varpaat vetoisessa lattiatasossa väristen, päädyin  haaveilemaan jostakin lämpimästä.  Nälkäkin oli.

Mustikoita oli sattumalta ilmestynyt talouteen juuri vähän enemmän kuin mitä pakkaseen mahtui, joten ne olivat väistämättä ruokalistan kärjessä. Lisäksi pöydällä väriä vaihtoi pari surullista banaania, ja hellalla oli kiehunut jo hyvän tovin pannullinen pakuriteetä.

Kaikki nämä ja pari muutakin toveria päätyivät sauvasekoittimen syleilyyn, ja lopputulemana oli reilu mukillinen lämmintä, paksua mustikkajuomaa, joka lämmitti komiasti niin mieltä kuin sydäntäkin.

Resepti oli jotakuinkin tällainen:

- mustikkaa (pari desiä?)
- kaksi mustunutta banaania
- ruokalusikallinen kookosöljyä
- pari desiä kuumaa pakuriteetä
- suolaa
- kanelia
- inkivääriä
- viherjauhetta, koska mitä olisi tällainen seos ilman viherjauhetta?

..Olin kai ajatellut tämän olevan käsityöaiheinen blogi, mutta mitäs me rajoista kun ei rajatkaan meistä...

ps. seuraavaan päivitykseen lupaan laittaa kuvan, eihän tällaisesta kuvattomasta huutelusta mitään tule?

Päättyvän vuoden taikaa

Ajattelin, että voisin vaikka aktivoitua bloginpitäjänä ihan vaan sen kunniaksi, että olen aikeissa osallistua mysteerisukkaisuuteen ensimmäistä kertaa ikinä. Odotan innolla ja riemulla :)

Julistin henkilökohtaisen joulukalenteriukaasini tänään: olkoon joulukuuni jouluaattoon asti siivousteemainen. Joka päivään mahtuu jotain, vähän edes, niin aattoon mennessä on siivon oltava vähintäänkin kohtalainen. Luulisi ainakin. Tänään aloitin korkealentoisesti tiskipöydästä. Jäi siihen tekemistä huomiseksikin, mutta mitäs sitten. Pääasia että on päästy alkuun ja päätös tehty.

Toinenkin ajatus tänään syntyi; mitä jos tekisi ensi vuonna joka päivä yhden ruudun peittoa varten? Virkaten, ehkä, koska yksi virkatuista paloista oleva peitto on jo aloitettu. En varsinaisesti ole mitään pitkäjänteistä sorttia, joten tällainen pikkuhiljaa-projekti kuulostaa haasteelliselta. Lisäksi kesällä (kuten ei keväällä tai syksylläkään, sikälimikäli tähän vuoteen on vertaaminen..) tuskin on aikaa virkata senttiäkään - paitsi tietysti jos päätän, että jokapäiväinen hiljentymis- ja rauhoittumishetkeni on juurikin peittopalanvirkkaushetki. Hmm.

Tällä päivämäärällä on myös saatu valmiiksi ensimmäinen joululahjalapanen. Kuvien kanssa voisin aktivoitua seuraavassa jaksossa....