Levottomina aikoina

Luulin, että tammikuu on rauhallista aikaa. Ei juoda kahvia, joten ei täristä eikä olla hysteerisiä. Ei sinkoilla liikaa, suunnitellaan kepeään tahtiin lähestyvää kevättä ja nautitaan talvesta. No, ei tällä kertaa. Sinkoilua riittää, ja tapojeni vastaisesti aloitan uusia neulejuttuja vaikka vanhat on vielä ihan vaiheessa. Tässä kaksi vaiheilijaa:

• Yläasteaikoina hankituista (vastenmielisistä) langoista luulin ensin syntyvän jonkinlaisen takkivirityksen, mutta parikymmentä senttä neulottuani tuli mieleen, että oikeastaan siitä voisi tehdä kotihameen. Kotona ei nimittäin voi olla liikaa villavaatetta yllä..

• Toinen tänään esille tuotavista sankareista on ajat sitten aloitettu tilkkupeitto, joka pitkään levättyään alkoi saada jatkopaloja tammikuun alkupäivinä. Villi haaveeni on tilkku per päivä-periaate, mutta saa nyt nähdä kuinka suureksi se elämänsä aikana kasvaa... Istuinalustan virkaa se on kyllä hyvin kiitettävästi toimittanut pienikokoisenakin ;) 

Kaikesta huolimatta aloitin tänään taas jotain uutta. Se on Hertta, joka on ollut mielessäni ah, niin pitkään! Sen äärellä olen tähän mennessä siunaillut sitä, kuinka tuskastuttavaa kierrettyjen silmukoiden neulominen onkaan...